Ethnos ry palkitsi Elisa Halsinahon opinäytetyön vuoden 2022 parhaimpana pro graduna.
Voittajan visioita ja vähän gradustakin –
Tunnelmia Ethnos ry:n vuoden 2022 Gradupalkinnon vastaanottamisen jälkeen
Sain suuren kunnian vastaanottaa Ethnos ry:n palkinnon vuoden 2022 parhaasta pro
gradusta. Palkinto jaettiin 31.3.2023 aurinkoisessa mutta tuulisessa Helsingissä, Ethnoksen
Kevätseminaarissa. Linkki graduuni löytyy tämän tekstin lopusta.
Mikäli kilpailu ei ole lukijalle tuttu, ehdokkaat gradupalkinnon saajiksi tulevat viidestä
oppiaineesta: Helsingin yliopiston kansatieteestä, Jyväskylän yliopiston etnologiasta ja
antropologiasta, Turun yliopiston kansatieteestä (nykyisestä etnologiasta) ja
kulttuuriperinnön tutkimuksesta (Porin yliopistokeskus) sekä Åbo Akademin nordisk
etnologista. Palkinto on jaettu vuosittain vuodesta 1992 alkaen.
Finaalissa minulla oli vastassa kaksi hurjan mielenkiintoista pro gradua Turun yliopiston
kulttuuriperinnön tutkimuksesta ja Åbo Akademin nordisk etnologista. Kuunnellessani
Kevätseminaarissa palkintotyön valitsijan, professori emerita Anna-Maria Åströmin, esittelyjä
graduistamme olin aivan häkeltynyt vastassani olleiden finalistigradujen laadukkuudesta. Ja
me kaikki finalistit olimme vieläpä Turusta – hyvä Turku!
Kukkakimppu halauksineen kuuluisi jokaiselle graduntekijälle, joka on ilolla, surulla, kiukulla
tai näillä kaikilla vienyt työnsä maaliin. Minä valitsin kiukun: “Se gradu palautetaan tasan
tuona päivänä, oli se valmis tai ei”, uhkailin itselleni. Toisaalta kiukku oli myös keino
hätyytellä pois sisäistä perfektionistiani. Mantrani oli monelle tuttu “paras gradu on valmis
gradu”.
Lopulta tästä gradusta tuli kuin oma lapsi: vaikka aikaa kuluu ja en enää ihan kaikkea siitä
ymmärtäisikään, se on silti yhtä rakas. Ja olen siitä valtavan ylpeä!
Ylpeä olen myös edustaessani juuri Turun yliopiston etnologian oppiainetta, joka on joutunut
harmillisen muutosneuvotteluista johtuneisiin leikkauksiin ja supistuksiin. Voit lukea aiheesta
lisää esimerkiksi Turun yliopiston Kulttuurien tutkijoiden blogista. Toivon, että voittoni toisi
ilonpilkahduksen näihin synkkiin aikoihin. Teemme oppiaineessamme arvokasta työtä, jota ei
sovi vähätellä.
Eettisyys ja kestävä kehitys nuorten naisten pukeutumisessa 2020-luvulla
Sitten itse pro graduun! Graduni otsikko kuuluu kokonaisuudessaan: Eettisyys ja kestävä
kehitys nuorten naisten pukeutumisessa 2020-luvulla: Diskurssianalyyttinen tapaustutkimus
nuorten naisten pukeutumisesta Espanjan A Coruña-Ferrol-alueella ja Suomen Turussa.
Idea graduni aiheeseen syttyi kolmisen vuotta sitten, kun olin vaihdossa Espanjan
Ferrolissa. Opiskelin täällä muotibisneksen hallinnointia aivan Inditexin syntykaupungin, A
Coruñan, vieressä. Inditexille kuuluu meille monille tutut halpavaatemerkit, kuten ZARA,
Pull&Bear, Bershka ja Stradivarius.
Havaitsin vaihtoni aikana, että pikamuotia shoppailtiin asuinalueellani huomattavan paljon
ja trenditietoisuus oli vahvasti osa kulttuuria. Opintojen edetessä ja alueella asuessa aloinkin
ymmärtämään, kuinka kestämätöntä pikamuotiteollisuus ja sen kulutus oikeastaan olivat.
Toisaalta huomasin samaan aikaan kirppis-villityksen etenkin nuorten naisten keskuudessa.
Kierrätettyä pikamuotia myytiin – ja myydään yhä – eettisenä vaihtoehtona kaupasta ostetulle
pikamuodille. Eettisempää se toki on, mutta todellisuudessa tuhoisan ongelman kiertämistä.
Aloin pohtimaan, olivatko naispuoliset ystäväni huomanneet tämän ristiriidan. Ylipäätään
halusin tietää, millä tavoin nämä naiset ilmentävät, perustelevat ja merkityksellistävät
eettisyyteen ja kestävään kehitykseen liitettyjä arvoja omassa pukeutumisessaan?
Tutkimusajankohta sijoittui vuosien 2020–2022 välille. Tutkimuskentät olivat kaksi
kaupunkialuetta kahdessa eri maassa, joita on vertailtu keskenään. Ensimmäisen
kaupunkialueen muodostaa Suomessa sijaitseva Turun kaupunki, joka on
kotiyliopistokaupunkini. Toisen kaupunkialueen muodostaa Espanjassa sijaitsevat A
Coruñan kaupunki ja Ferrolin kunta, joiden muodostamalla alueella vietin vaihto-
opintovuoteni. Tutkimuskohteitani ovat olleet näillä kahden maan kaupunkialueilla asuvat
20–35-vuotiaat naiset, sekä kierrätysvaateliikkeet ja heidän henkilökuntansa. Tarkoituksenani
oli saada näin sekä nuorten naisten kokemaa että kaupallista näkökulmaa aiheeseen. Haastatteluja on ollut yhteensä 10 ja kyselyitä 4.
Tutkimustuloksena ilmeni, että lähes kaikki opinnäytetyötä varten haastattelemani naiset
olivat omaksuneet tietynlaisia kestävän kehityksen ja eettisen muodin arvoja. Nämä arvot
liitettiin vaatteen valmistusvaiheisiin (esim. eettisesti kerätyt materiaalit mahdollisimman
läheltä myyntimaata, asianmukainen korvaus vaatteiden valmistajille jne.) tai koko vaatteen
tai vaatteen materiaalien kierrättämiseen. Siitä, että koko pikamuotivaate jätettäisiin
valmistamatta, ei mainittu haastatteluissa.
Eettisyyden ja kestävän kehityksen arvoja ja ihanteita haluttiin heijastaa myös
vaatevalintojen välityksellä, vaikka usein tämä ei ollut mahdollista johtuen esimerkiksi
huonosta rahatilanteesta, tai siitä, ettei itselle sopivia eettisiä vaatteita (eli kestävästi
valmistettuja ja/tai kierrätettyjä) ollut sattunut löytymään. Yksi haastateltava ei ollut
myöskään lainkaan kiinnostunut eettisistä vaatevalinnoista. Näin ollen eettisyyden ja
kestävän kehityksen arvot eivät toteuttaneet kovin usein naisten pukeutumisessa.
Vaikka haastattelemieni naisten arvot ja pukeutumisen käytänteet olivatkin ristiriidassa
keskenään, huomasin heidän arvomaailmansa riittävän yhdistämään heidät eräänlaiseen
kuviteltuun yhteisöön. Kuviteltuna yhteisönä näyttäisi olevan kestävään kehitykseen ja
eettiseen pukeutumiseen valveutuneiden yhteisö. ”Toisiksi”, johon kuviteltu yhteisö itseään
vertaa, koettiin enemmän tai vähemmän vastuuttomat pikamuodin kuluttajat.
Määrittelin ilmiön pro gradussani Pierre Bourdieuta (1984) lainaten nykyaikaiseksi
distinktioksi: jos Bourdieun aikana napit olivat vastakkain eri sosiaaliluokkien välillä, nykyään
tavoitellaan kuulumista tiettyä elämäntapaa edustavaan (kuviteltuun) yhteisöön.
Tutkimuksessani tämä vaikutti olevan eräänlainen ”eettisesti valveutuneiden” yhteisö, joka
mm. haluaa välttää pikamuodin ostoa. Lopulta ratkaisevin tekijä vaatteen valitsemiselle oli
kuitenkin omat mielihalut, ei vallitsevat pukeutumiseen liittyvät diskurssit.
Kiitokset ja loppusanat
Haluan vielä kiittää Ethnos ry:tä tästä upeasta kunnianosoituksesta sekä hienosta
Kevätseminaarista. Suuri kiitos myös graduni voittajaksi valinneelle professori emerita Anna-
Maria Åströmille.
Iso kiitos ja kumarrus graduohjaajalleni professori Helena Ruotsalalle kaikesta tuesta
gradumatkani aikana. Kiitos myös graduani kommentoineelle tohtori dosentti Jukka Jouhkille
kullanarvoisista kehitysehdotuksista, sekä kaikille opettajille Turun yliopiston
kansatieteen/etnologian oppiaineesta. Lisäksi haluan kiittää avomiestäni, äitiäni ja kaikkia
läheisiäni, jotka pitivät minut järjissäni kaiken korona-etäilyn keskellä. Kiitos, kiitos, kiitos!
On superhienoa, että tutkimus vaatemuodin eettisyydestä sekä arvojen-käytänteiden
ristiriidasta saa tarvitsemaansa lisänäkyvyyttä. Voisinpa palata ajassa taaksepäin, ja kertoa
tästä sille Elisalle joka stressasi tutkimuskysymyksen viilaamista yksinänsä kodin
etätyöpisteellä.
Loppuun vielä katkelma Ethnoksen Kevätseminaarissa pitämästäni puheesta:
“Valitettavasti täytyy paljastaa, etten ollut kovin yllättynyt graduni tutkimustuloksesta – siis
siitä, että vaikka eettisyys olikin noussut kulutuskeskustelussa tärkeäksi arvoksi, ei tätä
arvoa usein toteutettu käytännössä. Elämme maailmassa, jossa eri elämäntapaa edustavat
yhteisöt ikään kuin kamppailevat keskenään, ja sisäänpääsyksi näyttäisi riittävän oikea
ajattelutapa ja sama arvomaailma. Se on jo alku, mutta kuten tiedämme etenkin nyt suurten
ilmastokysymysten aikana, teot ovat lopulta ne, jotka ratkaisevat.”
Vielä kerran – kiitos kaikille!
Pääset lukemaan graduni tästä linkistä: https://www.utupub.fi/handle/10024/153877
- Elisa Halsinaho