Tutkimus II

Tytti Steel, tutkijatohtori Helsingin yliopisto, filosofian tohtori, dosentti

Maisteriksi valmistumisen jälkeen työskentelin useita vuosia Suomen merimuseossa erilaisissa työpätkissä näyttelyprojekteissa sekä tein Helsingin yliopistossa merihistorian ja museologian amanuenssin sijaisuuksia. Kun Merimuseo muutti Kotkaan, jouduin perhesyistä irtisanoutumaan vakituisesta työstä ja jäin Helsinkiin väitöskirjatutkimusta tekemään. Väittelin vuonna 2013 ja vuodesta 2014 lähtien olen työskennellyt yliopistolla tutkijatohtorin nimikkeellä.

Teen nyt työtä projektitutkijana. Keväällä 2022 olen päättelemässä kahta hanketta, jotka käsittelevät työelämää ja yrittäjyyttä. Olen juuri aloittanut Koneen säätiön rahoittamana oman tutkimukseni, joka käsittelee luovien alojen keikkatyötä ja alustataloutta. Hankkeen nimi on Culture at Work eli Kulttuuri työssä. Kesällä 2022 sen rinnalle tulee uusi, kansainvälinen hoivatyötä käsittelevä hanke En Route to Recovery: Diversity and vulnerability in care work during and after the COVID-19 pandemic, jota Suomen Akatemia rahoittaa.

Tutkijan työ on hyvin itsenäistä ja mahdollisuudet muokata työtä oman näköiseksi ovat suuret. Kilpailu rahoituksista ja työpaikoista on kuitenkin äärimmäisen kovaa ja tämä tuo oman stressinsä työhön. Erityisesti paine julkaista on kova ja usein tuntuu että ei ole tehnyt tarpeeksi. Työ on tasapainoilua itse tutkimustyön, opettamisen, hallinnollisten tehtävien ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen välillä.

Perustutkintoa varten opiskelin kansatiedettä, arkeologiaa, talous- ja sosiaalihistoriaa sekä merihistoriaa. Väitöskirjatutkijana suoritin museologian perusopinnot sekä tiedeviestinnän opintokokonaisuuden. Minulla on myös asiantuntijayrittäjän ammattitutkinto. Viime vuonna olen aloittanut sivutoimiset työnohjaajan opinnot, joista olen todella innostunut.

Kansatieteen opintojen kautta sai vankan kivijalan, jonka päälle on ollut hyvä rakentaa laadullisen tutkimuksen taitoja, mutta myös viestintään ja vuorovaikutukseen liittyvää osaamista. Vaikka suuntasin opinnoissani ”merimuseouralle”, joka jäi sitten lyhyeksi, olen löytänyt uudenlaisia töitä ja kiinnostuksen kohteita. Moni- ja poikkitieteinen tekeminen on ollut minulle aina tärkeää ja itsestään selvää opiskeluaikojen museotöistä lähtien.

Olen ollut mukana NEFA-Helsingin toiminnassa ja sittemmin Ethnoksessa, julkaisusihteerinä ja 2019-2021 Ethnologia Fennican päätoimittajana yhdessä Eerika Koskinen-Koiviston kanssa. Olen myös SIEFin jäsen sekä toiminut pitkään Suomen Muinaismuistoyhdistyksen johtokunnassa. Järjestötoiminta on useimmiten todella mukavaa ja palkitsevaa. On tietenkin tärkeää tuntea oman alansa ihmisiä laajemmin kuin vain omasta yliopistosta. Erityisesti pienillä oppialoilla on todella tärkeää, että eri yliopistoissa ja muuallakin työskentelevät pitävät yhtä.

Tytin terveiset opiskelijoille, lähitieteen alan toimijoille tai alasta kiinnostuneille:

Etnologia antaa paljon arkielämästä kiinnostuneelle, on sitten kyseessä opiskelija, toisen alan tutkija, viranomainen tai vaikka toimittaja. Kansatiedettä ja etnologiaa opiskelleita on töissä monenlaisissa työpaikoissa ja työllistymismahdollisuuksia on erittäin paljon sen mukaan, miten osaamistaan täydentää. Kulttuurintutkimuksen näkökulmaa tarvitaan nykyistä enemmän, kun ratkotaan aikamme suuria haasteita, kuten ilmastonmuutosta.