Anna Haverinen, Design Anthropologist & Insight Strategist
Jatkoin maisterin tutkinnon saatuani suoraan väitöskirjaan Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineeseen. Väitöskirjani koski internetin kuolemanrituaaleja ja sain siitä vahvan kipinän ja kiinnostuksen digitaalisen palvelujen kehittämiseen. Väitöskirjan ohella työskentelin myös konsulttina palvelumuotoilusektorilla asiakasymmärryksen parissa. Tämän lisäksi olin myös aktiivisesti mukana käynnistämässä Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran toimintaa sekä akateemista verkkolehteä. Alun perin tavoitteenani oli suunnata akateemiselle työuralle, mutta väitöskirjan loppua kohden päätin suunnata yksityiselle sektorille.
Post doc -tutkimusta tein kuitenkin vuoden verran, koska työllistyminen yksityiselle sektorille oli vaikeaa ja ehdin saada tutkimusaiheelleni rahoitusta. Projekti keskeytyi kuitenkin rahoituksen päättymisen vuoksi ja sen jälkeen työllistyin täysipäiväisesti muun muassa IT-alalle yritykseen, joka teki tuolloin paljon mobiilisovelluksia.
Toimin tällä hetkellä kansainvälisessä IT-alan yrityksessä design-antropologina sekä asiakasymmärryksen strategisena suunnittelijana.
Työni on konsultointityötä, joka koostuu pääasiassa projektista erilaisille asiakkaille. Oma roolini yleensä keskittyy asiakasymmärryksen eli teen tutkimustyötä joko kuluttaja- tai yritysasiakkaiden parissa. Käytännössä siis teen lyhyitä tutkimusprojekteja, joissa haastattelen, teen kyselytutkimuksia, järjestän työpajoja, sekä tuotan tietoa palvelujen kehittämisen tueksi.
Työni on vaativaa ongelmanratkaisutyötä, jossa korostuu sekä tutkimusosaaminen että ymmärrys digitaalisten palvelujen kehittämisestä kuten muotoilusta, graafisesta suunnittelusta sekä koodaamisesta.
Teen projekteja niin yksityisille kuin julkiselle sektorille, joissa korostuu tavallisesti digitaalisten palvelujen suunnittelu eli esimerkiksi, miten tehdään digitaalisia Kelan palveluita, sujuvampia vakuutusjärjestelmiä, mobiilisovelluksia terveyssektorille tai muita vastaavia palveluita, joita ihmiset käyttävät paljon ja joissa tarvitaan ymmärrystä ihmisten käyttäytymisestä.
Nykyään myös konsultoin paljon asiakkaitamme erilaisesta tutkimusmenetelmistä sekä miten ihmisymmärrystä kannattaa käyttää palvelujen kehittämisen tukena. Tällöin voidaan välttää epäeettisiä päätöksiä sekä myös tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka oikeasti päätyvät käyttöön. Välillä myös koulutan ja valmennan digitaalista palvelumuotoilua.
Olen opiskellut kulttuuriantropologiaa pääaineena (tuolloin oppiaineessa oli painotusvaihtoehdot etnologiaan, antropologiaan tai folkloristiikkaan), sivuaineina laajat arkeologian opinnot, museologian perusteet, naistutkimusta (nyk. sukupuolentutkimus), luovaa kirjoittamista sekä espanjan kieltä ja kulttuuria. Myöhemmin olen tehnyt myös väitöskirjan sekä suorittanut ratkaisukeskeisen valmennuksen perusopinnot.
Olen itseopiskellut työn kautta palvelumuotoilua, brändisuunnittelua, markkinointia, sekä kaupallista tuotteistamista, jota työssäni vaaditaan myös paljon.
Opinnoista on ollut hyötyä nykyisessä työssäni, jossa korostuu erityisesti kyky sanoittaa ihmisten käyttäytymistä, motivaatioita, tulkita ristiriitaisuuksia sekä tuottaa sekä riittävää että luotettavaa tutkimustietoa.
Kyky tehdä asioita itsenäisesti sekä muiden kanssa on olennaista erityisesti nyt kun suurin osa työstä on etänä. Antropologian koulutusta arvostetaan työssäni todella paljon, sillä usein pystyn katsomaan ongelmia täysin erilaisesta näkökulmasta kuin vaikkapa kollegani, jotka ovat saaneet koulutuksen esimerkiksi kaupalliselta puolelta.
Olin opiskelujen aikana myös museoalalla töissä, jossa korostui museologian ja arkeologian opinnot. Sittemmin en ole noita sivuaineita suoraan päässyt hyödyntämään, mutta olen silti tyytyväinen sivuaineisiini.
Antropologia on osaamiseni kivijalka, mutta nykyisessä työssäni vaaditaan myös merkittävästi palvelumuotoilua ja kaupallista ymmärrystä.
Olin perusopintojen aikana mukana Nefan toiminnassa ja väitöskirjan aikana Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran hallituksessa. Yhdistystoiminnasta sain paljon arvokkaita työelämätaitoja, joita opintojen aikana ei olisi muuten ollut mahdollista kartuttaa.
Annan terveiset opiskelijoille, lähitieteen alan toimijoille tai alasta kiinnostuneille:
Antropologian ja etnologian opinnoista saa vahvan pohjan ihmisymmärrykseen sekä projektimaiseen työskentelyyn, mutta opintojen jälkeen tullaan vaatimaan myös kykyä oppia ja kehittyä lisää. Työharjoitteluja kannattaa käyttää aktiivisesti hyväksi, vaikka ne eivät olisi pakollinen osa opintoja. Myös ennakkoluuloton uteliaisuus erilaisia työympäristöjä kohtaan on hyödyksi, kun lähtee kartoittamaan omaa urasuuntaa.
Opintojen aikana kannattaa keskittyä tekemään itselle mielekkäitä kokonaisuuksia, joihin on vahva motivaatio. En ole arkeologiaa esimerkiksi juurikaan päässyt työssäni käyttämään, mutta rakastin niitä opintoina ja ne tekivät opiskelusta todella mielekästä. Korkeakouluopinnot opettavat aina silti asiantuntijatyöhön, jossa kokonaisuuksien hallinta sekä tiedon jäsentäminen on olennaista – oppiaineesta riippumatta.
Ihmistieteiden osaajia tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän, sillä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla tulemme kohtaamaan suuria yhteiskunnallisia ja kulttuurisia haasteita niin teknologian kehittymisen kuin ilmastokriisin myötä. Ilman ihmisymmärryksen syväosaajia emme pysty tekemään eettisiä, luotettavia ja vaikuttavia päätöksiä.
