Työryhmien vetäjät löytyvät täältä / The convenors of the workshops can be found here: Workshops_and_convenors_ETNO2024.
Kehollisuus ja käsin kosketeltava tieto
Hahmotamme maailmaa aistihavaintojen, kuten kosketuksen ja liikkeen kautta. Koskettamiseen, kehollisuuteen ja aisteihin liittyy tietoa, jota on usein haastavaa sanoittaa, mutta jonka huomioiminen tuottaa etnologisesti ja etnografisesti kiinnostavia näkökulmia esimerkiksi erilaisiin arjen käytänteisiin. Kehon, aistien ja niihin liittyvien käytäntöjen tutkimuksen voi ajatella nostavan esille uudenlaisia ääniä sosiaalisten ja kulttuuristen ilmiöiden tutkimuksessa. Niihin kuitenkin liittyy myös metodologisia haasteita. Miten voimme tarkastella ja kirjoittaa auki vaikkapa kosketukseen ja kehon liikkeisiin liittyvää kulttuurista tietoa, jos näille on vaikeaa löytää sanoja? Entä keiden kehollisuutta ja aistikokemuksia nostamme tutkimuksessa esille?
Tässä työryhmässä pohdimme aistien ja käsin koskettamisen merkitystä kulttuurien tutkimuksessa. Pohdimme, millaisia kysymyksiä oikeastaan liitämme kehoon ja kosketukseen. Tarkastelemme menetelmiä, käsitteitä ja aineistoja, joiden kautta tavoitamme moniaistista ja kehollista tietoa. Kysymme, miten näiden avulla voi tehdä näkyväksi eri tilanteissa syntyviä ja katoavia aistikokemuksia tai tehdä haptisten kokemusten analysoimisesta helpompaa. Kuinka tutkijan ääni muuttuu, kun huomio kiinnittyy kehoon? Työryhmän esitykset voivat sisältää erilaisia tapoja hahmottaa moniaistista tietoa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Toivomme esimerkkejä tutkimuksista, joissa tarkastellaan tai hyödynnetään kehollisuutta, liikettä tai kosketusta, ja joissa on hyödynnetty esimerkiksi erilaisia menetelmiä tai aineistoja: tekstityylejä, kuvia, ääntä tai videoita.
Anna Kajander, Jyväskylän yliopisto, anna.k.kajander@jyu.fi
Eerika Koskinen-Koivisto, Jyväskylän yliopisto, eerika.koskinen-koivisto@jyu.fi
***
Listening and giving voice to more-than-human world
The recent interest in more-than-human ontological approaches has brought forth the need to rethink research methodologies in cultural research. Traditionally our approaches have been human-centered (Hamilton & Taylor 2017), but if we want to seriously consider more-than-human actors and entanglements, we need to reframe our methodologies and ways of knowing. This panel explores our ontological and methodological approaches in relation to questions of apprehending the more-than-human elements of our worlds. We want to discuss the possibilities and limits of more-than-human methodologies. We ask, how can we study the cohabited world? What kind of possibilities and limits do our chosen methodologies have? What does it mean to write from a more-than-human perspective? And finally, what kind of power dynamics and relationships do we need to consider especially if we are those who give voice to more-than-human world?
We invite presentations on methods used in more-than-human studies that discuss the possibilities and limitations of this approach, including various forms of cultural inquiry such as multispecies ethnography, embodied and sensory ethnography. Furthermore, these possible interventions might take the form of creative methods such as imagining, ”speculative wonder” (Ogden, Hall, Tanita 2013), creative writing, audiovisual, participatory and art based methods as well as any other approach taken when pursuing the knowledge about the more-than-human worlds.
Justin Armstrong, Wellesley College, jarmstro@wellesley.edu
Jenni Rinne, University of Turku, jenni.rinne@utu.fi (contact person)
Helena Ruotsala, University of Turku, helena.ruotsala@utu.fi
Kirsi Sonck-Rautio, Åbo Akademi, kirsi.sonck-rautio@abo.fi
Tiina Suopajärvi, University of Oulu, tiina.suopajärvi@gmail.com
***
Monien äänten ja merkitysten kulttuuriympäristö
Kulttuuriympäristöksi kutsutaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta syntynyttä ja tätä vuorovaikutusta ilmentävää ympäristöä. Siihen katsotaan kuuluvaksi rakennetut kulttuuriympäristöt, kiinteät muinaisjäännökset, muut eri-ikäiset arkeologiset kohteet, kulttuurimaisemat ja perinnebiotoopit.
Kulttuuriympäristö on eri hallinnonsektorien ja tieteenalojen välisenä käsitteenä monien eri tieteenalojen ja oppiaineiden tutkimuskohteena. Yhteistä useille tutkimusasetelmille on, että niissä pyritään selvittämään, miten kulttuuriympäristö jäsentyy ihmisten, yhteisöjen ja hallinnon toiminnassa ja miten erilaiset kulttuuriympäristöprosessit muotoutuvat. Myös kulttuuriympäristötiedon luonne on tutkimuksen ja hallinnon toimien kohteena.
Kulttuuriympäristö- ja kulttuuriperintötutkimus sisältää usein moniäänisyyden idean, jolla tarkoitetaan esimerkiksi äänen antamista tutkittaville, erilaisten ristiriitaistenkin näkemysten mahdollistamista sekä asiantuntijapositioiden, tutkimusasetelmien ja käsitteiden uudelleen arviointia. Tällöin tutkimuksen tavoitteena voi olla yhteisöjen kokemuksellisen ympäristötiedon käsitteellistäminen osaksi tutkimusta ja integroituminen päätöksentekoon ja suunnitteluun. Käytännössä tämä voi tarkoittaa tutkijoiden, toimijoiden ja yhteisöjen välistä dialogia, neuvottelua ja jopa väittelyä. Myös kulttuuriympäristön materiaalisuus ansaitsee tulla kuulluksi.
Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry:n Monien äänten ja merkitysten kulttuuriympäristö -työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa käsitellään paikallisen ja kokemuksellisen tiedon merkityksiä sekä moniäänisyyden mahdollisuuksia kulttuuriympäristöjen, maiseman ja kulttuuriperinnön muotoutumisessa. Ryhmään toivotaan esityksiä, joissa käsitellään, millaista kulttuuriympäristöä tutkimuksissa ja selvityksissä tuotetaan ja kenen tai keiden ääni niissä kuuluu. Työryhmän esityksissä voidaan pohtia myös sitä, miten kulttuuriperintö voi toimia osallisuuden, kulttuurisen moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäjänä.
Helena Lonkila, Kulttuuriympäristötutkimuksen seura ry., Jyväskylän yliopisto, helena.lonkila@jyu.fi
Ilona Hankonen, Turun yliopisto, kihank@utu.fi
Susanna Tyrväinen, Jyväskylän yliopisto, susanna.k.tyrvainen@student.jyu.fi (yhteyshenkilö)
***
Moniäänisyys ja äänettömyys terveyden ja hyvinvoinnin määrittelyissä
Mitä on terveys, mitä on hyvinvointi? Kuka sen määrittelee? Työryhmässämme ymmärrämme terveyden ja hyvinvoinnin relationaalisina käsitteinä ja ilmiöinä: ne rakentuvat ja niitä rakennetaan yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa rakenteissa ja diskursseissa. Terveyttä ja hyvinvointia tuottavat useat järjestelmät, kuten esimerkiksi niihin liittyvä päätöksenteko tai julkinen terveydenhuolto, jotka antavat äänen eri alojen asiantuntijoille ja ammattilaisille. Samaan aikaan järjestelmien merkityksellistyminen tapahtuu kansalaiskeskustelussa, jossa nostetaan esiin esimerkiksi hoitopolkujen tai politiikkaprosessien vaikutuksia arkisen elämän tasolla. Nämä, usein kriittiset äänet, ovat tärkeä osa terveyden ja hyvinvoinnin kulttuurista rakentumista, mutta pääsevätkö ne esiin ja onko niillä muutosvoimaa? Hyvinvoinnin ja terveydenhuollon parissa tehtävään työhön liittyy paljon myös hiljaista käytännön tietoa, joka ei välttämättä välity julkiseen keskusteluun. On myös syytä kysyä, miten eri ammattiryhmiä kuunnellaan heidän edustamiensa organisaatioiden toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä. Terveyden ja hyvinvoinnin kentällä vaikuttavat myös monenlaiset muut toimijat, järjestöt, yritykset ja esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajat, joiden toimintaa ohjaavat vaihtuvat käsitykset yksilöiden mahdollisuuksista ja velvollisuuksista suhteessa omaan hyvinvointiinsa. Missä ja kenellä on vastuu terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisestä?
Kutsumme tähän työryhmään esityksiä, jotka tarkastelevat terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä kulttuurisia ilmiöitä, käytänteitä ja muutosprosesseja sekä niihin liitettyjä merkityksenantoja. Esitykset voivat keskittyä tutkijoiden tai tutkittavien ääniin, tarkastella eri foorumeilla käytävän keskustelun vaikutusta ilmiöiden muotoutumiseen ja muuttumiseen tai purkaa terveyden ja hyvinvoinnin käsitteitä kulttuurien tutkimuksen näkökulmista.
Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi näitä aiheita:
– Hyvinvointiin, terveyteen, sairauteen tai hoitoprosesseihin liittyvä kokemustieto
– Terveysaktivismi (yksilöiden tai ryhmien esimerkiksi verkossa harjoittama keskustelu)
– Ammattiryhmien ja asiantuntijoiden äänet
– Institutionaaliset rakenteet ja käytännöt terveyden ja hyvinvoinnin rakentumisessa
– Medikalisaatio
– Vaihtoehtoinen lääketiede, täydentävät hoidot, uskomuslääketiede
– “Self-help”’ ilmiönä
– Terveyden ja hyvinvoinnin tuotteistaminen
Nina Väkeväinen, Jyväskylän yliopisto, nina.m.vakevainen@jyu.fi
Pilvi Hämeenaho, Jyväskylän yliopisto, pilvi.e.hameenaho@jyu.fi
***
Moraalisesti haastavat tutkimuskohteet
Kulttuurintutkijalle mikään inhimillinen ei saa olla vierasta. Tutkimuksessa kuitenkin kohdataan myös yhteisöjä, joiden arvomaailmat ja elämäntavat poikkeavat merkittävästi tiedeyhteisössä ja yhteiskunnassa yleisesti jaetuista arvoista. Esimerkiksi poliittisten tai uskonnollisten ääriryhmien tai rikollisen toiminnan tutkimus tuottaa yhteiskunnalle tärkeää tietoa, mutta pakottavat tutkijan tasapainoilemaan monenlaisten tutkimuseettisten näkökulmien välissä. Kenen ääni saa kuulua tutkimuksessa ja millä tavalla?
Yleensä tutkijan odotetaan suhtautuvan myötämielisesti tutkittavaan yhteisöön, mutta jos tutkimuskohteena onkin ääriajattelu tai muu selvästi yhteiskunnan valtavirrasta poikkeava toiminta, myötämielisyys saatetaan tulkita moraalisesti arveluttavan ajattelun tukemiseksi ja empatia ymmärretään sympatiaksi. Arkaluontoisia aiheita tutkittaessa tutkittavien suojeleminen on erityisen tärkeää, mutta tutkija on vaarassa joutua hankalaan välikäteen. Moraalisesti hankalat tutkimuskohteet pakottavat tutkijan reflektoimaan myös omaa moraaliaan.
Toisaalta tällaiset tutkimuskohteet aiheuttavat myös käytännön haasteita tutkimuksen toteuttamisen kannalta. Yhteiskunnan stigmatisoimat yhteisöt suhtautuvat usein tutkijoihin epäilevästi, jolloin kentälle pääsy ei välttämättä ole kovin yksinkertaista, ja tutkimuksen toteuttaminen voi sisältyä jopa uhkia. Tutkimuksen onnistumisen kannalta usein välttämätön kollaboraatio voi tuottaa näissä ympäristöissä erityisiä hankaluuksia.
Työryhmässä kysymme, millä tavalla kulttuurintutkimuksen eri aloilla tulisi ottaa huomioon moraalisesti arveluttavien tutkimuskohteiden erityiset haasteet niin kentällä, julkaisujen kirjoittamisessa kuin mediaesiintymisissäkin. Toivomme työryhmään empiirisiä, metodologisia tai teoreettisia esitelmiä, jotka käsittelevät joko yhteiskunnan tai yksittäisen tutkijan näkökulmasta moraalisesti haastavia tutkimuskohteita ja niihin liittyviä haasteita. Pyrimme löytämään ratkaisuja eettisten vaatimusten ristiaallokossa esiin nouseviin kysymyksiin.
Aila Mustamo, Turun yliopisto, aila.mustamo@utu.fi
Tommi Kotonen, Jyväskylän yliopisto, tommi.kotonen@jyu.fi
***
Sukupuoli kansatieteessä ja etnologiassa nyt ja menneisyydessä
”Äänen” antaminen tutkimuskohteelle, kokemuspohjainen arkielämän näkökulma ja niiden kautta tuotu (kriittinen) näkökulma yhteiskunnalliseen keskusteluun ovat olleet etnologian ja sen lähitieteiden ohella tärkeitä myös nais- ja sukupuolentutkimukselle. Naisten arkeen liittyvät teemat, esimerkiksi naisten käsityöt ja kansanpuvut ovat olleet keskeisiä tutkimuskohteita kansatieteessä jo 1800-luvun lopulla. Samoin kansanrunoudentutkimuksessa naisten tuottama perinne on ollut tärkeää aineistoa Kalevalan ja Kantelettaren kokoamisesta lähtien. Naistutkimuksen innoittama sukupuolinäkökulma tutkimukseen tuli kuitenkin vasta 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2007 Ethnos ry julkaisi artikkelikokoelman Sukupuolen kohtaaminen etnologiassa, jossa käsiteltiin sitä, miten sukupuoli on ollut läsnä kansatieteessä ja miten sukupuolta on tutkittu etnologiassa.
Tähän työryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa käsitellään sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevan tutkimuksen nykytilaa etnologiassa ja sen lähitieteissä. Mitkä ovat tutkimuksen ajankohtaiset teemat? Miten naisia, miehiä ja sukupuolen moninaisuutta tutkitaan? Millaista vuoropuhelua etnologia sekä sen lähitieteet käyvät sukupuolentutkimuksen kanssa? Miten esimerkiksi intersektionaalinen näkökulma suhteutuu kansatieteen perinteiseen “aika-paikka-sosiaalinen konteksti” -tutkimusotteeseen? Miten etnologian, folkloristiikan ja niiden lähitieteiden tieteenhistoriaa uudelleenarvioidaan sukupuolen näkökulmasta? Miten etnologisen, folkloristisen ja niiden lähitieteitä edustavan sukupuolta koskevan tutkimuksen ”ääni” osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun? Esitelmät voivat käsitellä sukupuolta niin aineistoa, menetelmiä kuin teoreettista keskustelua koskevana kysymyksenä.
Arja Turunen, Jyväskylän yliopisto, arja.h.turunen@jyu.fi
***
Tutkimuksen eettiset käytänteet ja vaikutukset etnografiaan
Tässä työryhmässä tarkastelemme eettisten käytänteiden vaikutuksia, vaatimuksia ja tarpeita etnografisessa tutkimuksessa. Etnografisessa tutkimusperinteessä on jo pitkään ollut käytössä eettisiä käytänteitä, jotka esimerkiksi suojelevat tutkimukseen osallistuvien yksityisyyttä ja positioivat tutkijan tutkimukseen.
Nykyiset tietosuojalait ja eettisten toimikuntien tutkimuskäytänteiden vaatimukset pohjautuvat kuitenkin ensisijaisesti lääketieteellisten ja luonnontieteellisten tutkimusten tekemiseen. Vaatimukset voivat osaltaan haastaa etnografisten menetelmien käyttöä ja etnografialle ominaista spontaaniutta, leikkisyyttä ja kenttätöiden ennakoimattomuutta.
Toivomme työryhmään esitelmiä, jotka käsittelevät kokemuksia eettisten periaatteiden vaikutuksista tutkimuksen tekoon, tutkimuskysymysten valintaan ja kenttätöihin. Esitelmä voivat tarkastella aihetta esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
– Millaiset eettiset käytänteet haastavat tutkimusta? Entä millaisilla käytänteillä on positiivisia vaikutuksia?
– Millaisia eettisten käytänteiden erityistarpeita ja haasteita liittyy sensitiivisen aiheen tai haavoittuvassa asemassa olevien tutkimiseen?
– Onko eettisillä käytänteillä vaikutuksia siihen, keiden ääni tutkimuksessa kuuluu ja keiden ei?
– Miten tutkimuseettisiä käytänteitä tulisi huomioida ja soveltaa etnografiassa, jotta kenttä ei sulkeutuisi tai aihe jäisi tutkimatta eettisten vaatimusten vuoksi?
Venla Österberg, Turun yliopisto, venla.e.osterberg@utu.fi
Tiina-Riitta Lappi, Jyväskylän yliopisto, tiinariitta.lappi@gmail.com
***
Äänet museossa: Kenen äänet museossa kuuluvat, miten museon ääni kuuluu?
Museoilta vaaditaan nykyään vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta, elämyksiä ja kokemuksellisuutta sekä näkyvyyttä ja läsnäoloa eri medioissa. Museoiden vaikuttamistyö voi suuntautua monenlaiseen asiaan. Se voi olla paikallispoliittista vaikuttamistyötä kulttuurisektorilla yleensä, osallistumista kulttuuriympäristön ja maankäytön kysymyksiin tai se voi suuntautua ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointiin. Työ pitää sisällään neuvotteluja, kompromisseja, ristiriitojen ja eri näkökulmien selvittelyä. Museot ovat yksi intressiryhmä muiden joukossa ja niiltä vaaditaan monimuotoista viestintää sekä argumentointikykyä, jolla ne tuovat näkyväksi museoiden arvot.
Toisaalta museo itsessään on monitahoinen organisaatio, joka pitää sisällään monenlaista osaamista ja toimijoita. Millaista on museotyön arki tällä hetkellä? Millaista hiljaista tietoa museotyöntekijöillä on? Miten museoiden työntekijät saavat oman äänensä kuuluviin omassa organisaatiossaan tai museo- ja kulttuurikentällä? Onko museoissa myös hiljaisia hierarkioita? Museoiden vaikuttavuuteen kuuluvat myös osallistamisen eri muodot. Millä tavalla vapaaehtoiset, museoiden ystävät ja muut yhteisöt kuuluvat museoiden sisäpiiriin tai museotyön yhteisöön? Miten museoiden osallistamistyötä arvioidaan?
Tässä työryhmässä tarkastelemme museoiden vaikuttavuutta näistä erilaisista näkökulmista. Toivotamme tervetulleeksi esimerkkitapaukset museokentältä sekä museoiden toimintaa ja siinä tapahtunutta muutosta yleisemmin käsittelevät esitykset. Työryhmä pohjautuu tulevaan Vaikuttava museo -kirjahankkeeseen.
Inkeri Hakamies, Helsingin yliopisto, inkeri.hakamies@helsinki.fi
Maija Mäki, Turun yliopisto, maija.j.maki@utu.fi