Jukka Jouhki, etnologian yliopistonopettaja (2021-2022), Turun yliopisto
Aloitin aikoinaan yliopisto-opintoni kieliä opiskellen Joensuun yliopistossa, kunnes huomasin, että minua kiinnostavatkin kieliä enemmän ihmisten ajattelu ja erilaiset maailmankuvat. Siksi hakeuduin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan etnologiaa. Sivuaineina minulla oli filosofia, sosiologia ja journalistiikka. Valmistuin maisteriksi vuonna 2000 pääaineenani etnologia, jossa siihen aikaan sai valita erikoisalaksi kulttuuriantropologian. Siitä lähtien olenkin ollut ikään kuin toinen jalka etnologiassa ja toinen antropologiassa. Väitöskirjani (2006) oli antropologinen tutkimus Intiasta, jossa tutkin erään monikansallisen vaihtoehtoyhteisön ja ympäröivän tamiliyhteisön suhteita. Väitöskirjan jälkeen tutkin teknologiaa Etelä-Koreassa. Sain vuonna 2009 etnologian dosentuurin. Sen jälkeen olen tutkinut monenlaisia aiheita Suomessa, Intiassa, Kiinassa, Gambiassa – ja kyberavaruudessa.
Työhöni Turun yliopistossa kuuluu opettaminen kulttuurien tutkimuksen ohjelmassa, erityisesti etnologian oppiaineessa. Vedän kandi- ja muita seminaareja, erilaisia projektityön kursseja ja opetan mm. Arjen etnologiaa -kurssia. Opetuksen lisäksi ehdin tehdä jonkin verran tutkimustakin. Tällä hetkellä tutkin suomalaisia ulkomailla ja vähän scifimpää aihetta, ihmismäisiä sosiaalisia robotteja.
Opintoni etnologiassa valmistivat minut melkeinpä automaattisesti opetus- ja tutkimustyöhön. Perustutkinnon ja jatko-opintojen aikana saadut tutkimukselliset ja tiedolliset valmiudet muodostivat vakaan pohja tulevalle työelämälle. Vanhat sivuaineeni filosofia ja journalistiikkakin ovat vielä pyörineet mukana työkuvioissani siinä mielessä, että tekemäni tutkimus on usein filosofisesti sävyttynyttä ja tutkin usein myös mediaa.
Jukan terveiset opiskelijoille, lähitieteen alan toimijoille tai alasta kiinnostuneille: Parempi varmaan olisi olla hiljaa, mutta itse aikoinani suhtauduin opintoihini vahvasti mielenkiinto edellä, ilman strategisia tulevaisuudensuunnitelmia. Kärjistäen: Opiskelin juuri niitä oppiaineita ja satsasin juuri niihin kursseihin, joista olin erityisen kiinnostunut, ilman huolta huomisesta (= työelämän tarpeista). Tällainen hulvaton humanismi sopi minulle – kannattaa kokeilla!
